Selataan sitten vaihteeksi tätä kirjaa. Kotisaareni, Veikko Lavi
Oh, tässä laulussa onkin aika kiva ja jämpti melodia. Varmasti tulee ohjelmistooni.
6 hienoa säkeistöä ja Lavin tapaan vaihteleva melodia joka sisältää tasaisiakin osuuksia.
Easy sving, 85 siinäpä tahtilajia ja ohjetta.
Ja onpa siinä kaunista, kuvailevaa ja rauhallista kotimaisemaa kerrakseen. Tämähän sopisi mainiosti jonkun ikioman kotisaaren esittelyn taustalle.
Kyllä tätä vielä lauletaan, ja kerrotaanpas sitten tuloksista.
torstai 18. marraskuuta 2010
tiistai 16. marraskuuta 2010
Rakastan elämää, E. Kolmanovsky, suomentanut Pauli Salonen
Rakastan elämää on suuri laulu. Niin suuri, että pidin parin päivän tauon näissä jutuissani, ennenkuin tartuin tähän. Senhän me koemme suomalaiseksi lauluksi, vaikka ehkä Georg Ots onkin yksi suosituimmista sen esittäjistä.
Sanoitus on upea ensimmäisessä säkeistössä. Toisessa säkeistössä, ainakin tässä kirjassa on: "unelman usein vei...". Se tuntuu hieman oudolta.
Minä olen aina laulanut: unelmain... Jos sen laulaa ilman i-kirjainta, niin sanan lopun a-kirjaimesta tulee helposti pitkä! Siis: unelmaan...
Kolmas säkeistö on jälleen täydellinen:
"Jäänyt on päivän työ, ilta varjoja tielleni siirtää
Kaupungin sydän lyö, valot laineille siltoja piirtää."
Olin kerran Kyläsepän Soittolauantaissa Jokioisilla säestämässä Eestiläisiä laulajia. Tätä kappaletta kokeiltiin varmaan viidessä eri sävellajissa ja sitten kai laulettiin lopulta siinä kuudennessa. Mutta kyllä ne eestiläiset osasivat laulaa.
Nuotit ovat Cm ja voipi sen sujuvasti laskea H-molliin.
Tämän laulun alkuun kuvittelee mielellään eräänlaisen massiivisen rumpurytmin, lähes sellaisen, mikä on sotilasmusiikista tuttu. Ei aivan niin vauhdikasta ja reipasta, mutta hidas marssirytmi kumminkin.
Tämä on kunniamarssi elämälle, rakkaudelle ja muistoille. Tämän laulun sanoissa kuljetaan uskomaton matka päivän kirkkaudesta sen himmenemiseen, ystävän lohdun kaipuuseen, kyynelten helmien kautta murheeseen. Ja lopuksi nuo kaikki muistot kultautuvat ja kantavat elämää. Meidän elämäämme.
Sanoitus on upea ensimmäisessä säkeistössä. Toisessa säkeistössä, ainakin tässä kirjassa on: "unelman usein vei...". Se tuntuu hieman oudolta.
Minä olen aina laulanut: unelmain... Jos sen laulaa ilman i-kirjainta, niin sanan lopun a-kirjaimesta tulee helposti pitkä! Siis: unelmaan...
Kolmas säkeistö on jälleen täydellinen:
"Jäänyt on päivän työ, ilta varjoja tielleni siirtää
Kaupungin sydän lyö, valot laineille siltoja piirtää."
Olin kerran Kyläsepän Soittolauantaissa Jokioisilla säestämässä Eestiläisiä laulajia. Tätä kappaletta kokeiltiin varmaan viidessä eri sävellajissa ja sitten kai laulettiin lopulta siinä kuudennessa. Mutta kyllä ne eestiläiset osasivat laulaa.
Nuotit ovat Cm ja voipi sen sujuvasti laskea H-molliin.
Tämän laulun alkuun kuvittelee mielellään eräänlaisen massiivisen rumpurytmin, lähes sellaisen, mikä on sotilasmusiikista tuttu. Ei aivan niin vauhdikasta ja reipasta, mutta hidas marssirytmi kumminkin.
Tämä on kunniamarssi elämälle, rakkaudelle ja muistoille. Tämän laulun sanoissa kuljetaan uskomaton matka päivän kirkkaudesta sen himmenemiseen, ystävän lohdun kaipuuseen, kyynelten helmien kautta murheeseen. Ja lopuksi nuo kaikki muistot kultautuvat ja kantavat elämää. Meidän elämäämme.
Lukijasivu: Muut kommentit
Tällä sivulla voit muuten vaan kommentoida trubaduurille haluamistasi asioista.
Latautuvatko sivut riittävän nopeasti?
Mitä muuta toivoisit blogilta?
Muita toivomuksia, kysymyksiä ja aloiteita.
Tai voit muuten vain kertoa omasta soittoharrastuksestasi.
TÄMÄN SIVUN KOMMENTTEJA EI JULKAISTA, ELLEI LUKIJA SITÄ ERIKSEEN PYYDÄ.
Latautuvatko sivut riittävän nopeasti?
Mitä muuta toivoisit blogilta?
Muita toivomuksia, kysymyksiä ja aloiteita.
Tai voit muuten vain kertoa omasta soittoharrastuksestasi.
TÄMÄN SIVUN KOMMENTTEJA EI JULKAISTA, ELLEI LUKIJA SITÄ ERIKSEEN PYYDÄ.
Lukijasivu: Ehdota kommentoimalla uutta laulua
Trubaduurin rantanuotiolla on tapana, että kuulijat ehdottavat välillä uutta laulua. Sitä sitten maistellaan ja mietitään, sopisiko se laulettavaksi.
Ehkä sitä ei osata, tai ei muisteta sointuja ulkoa. Ehkä trubaduuri ei pidä siitä, tai ehkä hänellä on syttymässä mieleen joku muu laulu.
Mutta ehdotukset otetaan aina mielihyvin vastaan, ne kuuluvat asiaan. Pelkästään laulun nimi tuo esiin muistoja, ajatuksia. Se on keskustelun jatko, osa illlan ohjelmaa.
Ehdota siis uutta laulua, josta voitaisiin keskustella tässä blogissa. Ehkäpä se laulu jo ensi kesänä soi rantanuotiolla...
Ehkä sitä ei osata, tai ei muisteta sointuja ulkoa. Ehkä trubaduuri ei pidä siitä, tai ehkä hänellä on syttymässä mieleen joku muu laulu.
Mutta ehdotukset otetaan aina mielihyvin vastaan, ne kuuluvat asiaan. Pelkästään laulun nimi tuo esiin muistoja, ajatuksia. Se on keskustelun jatko, osa illlan ohjelmaa.
Ehdota siis uutta laulua, josta voitaisiin keskustella tässä blogissa. Ehkäpä se laulu jo ensi kesänä soi rantanuotiolla...
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Mistä ihmeestä löytyisi RAUHALLISTA harmonikkamusiikkia
Tein itselleni kerran kokoelmaa harmonikkamusiikista; kuuntelin levyjä ja valitsin. Mutta eipä äkkiä löytynytkään sopivaa. Kappale toisensa jälkeen joutui hylättyjen listalle ja esiintyjä toisensa jälkeen todettiin kelpaamattomaksi. Tämä kivaksi arvioitu valinta oli muuttumassa repiväksi työksi.
Mikä sitten oli vialla ?
En pitänyt kappaleiden soittotyylistä. Jokainen soittaja pisti esityksiin liikaa itseään, poikkesi liikaa rauhallisesta alkuperäisesityksestä. Jokaisen ilmeisesti piti todistaa, että kyllä hän osaa ja kyllä hän taitaa. Ne olivat poikkeuksetta hermostuttavia esityksiä. Ilmeisesti sopivia tähän yhteiskuntaan ja kiireiseen elämänrytmiin. Ei siis mitään "vanhusmusiikkia". Niiden kuunteleminen oli tavattoman rasittavaa. No toki sain lopulta jonkinlaisen kokoelman vaivalla rakennettua.
Henkisesti valmistin itseni siihen, että joudun joskus tulevaisuudessa pyytämään joltakin:
- Anteeksi, mutta voisitko soittaa tämän niin, että et itse ole paikalla. Niin, että täällä olis vain tuo laulu ja sen tekijä.
Mutta onneksi ulkoilmassa esiintyjät ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta hienoja, hyviä, taitavia ja osaavia. Ja he soittavat rauhallista ihanaa perusmusiikkia.
Soikoon harmonikka, nuo pirunkeuhkot, ikuisesti ja ihanasti kauniissa suomalaisessa luonnossa.
Mikä sitten oli vialla ?
En pitänyt kappaleiden soittotyylistä. Jokainen soittaja pisti esityksiin liikaa itseään, poikkesi liikaa rauhallisesta alkuperäisesityksestä. Jokaisen ilmeisesti piti todistaa, että kyllä hän osaa ja kyllä hän taitaa. Ne olivat poikkeuksetta hermostuttavia esityksiä. Ilmeisesti sopivia tähän yhteiskuntaan ja kiireiseen elämänrytmiin. Ei siis mitään "vanhusmusiikkia". Niiden kuunteleminen oli tavattoman rasittavaa. No toki sain lopulta jonkinlaisen kokoelman vaivalla rakennettua.
Henkisesti valmistin itseni siihen, että joudun joskus tulevaisuudessa pyytämään joltakin:
- Anteeksi, mutta voisitko soittaa tämän niin, että et itse ole paikalla. Niin, että täällä olis vain tuo laulu ja sen tekijä.
Mutta onneksi ulkoilmassa esiintyjät ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta hienoja, hyviä, taitavia ja osaavia. Ja he soittavat rauhallista ihanaa perusmusiikkia.
Soikoon harmonikka, nuo pirunkeuhkot, ikuisesti ja ihanasti kauniissa suomalaisessa luonnossa.
Suuri toivelaulukirja n:o 20 on ilmestynyt, selataanpas sitä...
Sain eilen kirjastosta käsiini tämän opuksen ja ensiselaamalla siinä on noin, 20 kiintoisaa kappaletta ja ehkä viisi sellaista jotka ehdottomasti haluaa ohjelmistoonsa.
Mutta tavattoman paljon siinä on uusintoja ja toisintoja, ehkäpä monet niistä ovat uudelleen sovitettuja, mutta silti... Ei kai vaan kansan laulupuu ole kuihtumassa...
Monen laulun kohdalla minun oli todettava, että... EI. Liian mutkikasta, outoa, keikailevaa, liian kaukana rauhallisesta melodisesta, ihmisen korvaan miellyttävältä kuulostavasta musiikista.
Ovatko tärkeimmät musiikin polut jo kuljettu? Eikö enää voi tehdä uutta musiikkia plagiointisyytteiden pelossa?
Minun mielipidettäni värittää nykyisin se, että etsin musiikista ensisijassa rauhallisuutta. Enemmistön makuun nämä laulut siis enimmiltään sopivat. Ja kunhan pääsen kirjaa kitaran kanssa oikein selaamaan, niin varmaan sieltä löytyy enemmänkin hyvää.
Takaapäin selauksen aloittamalla sieltä löytyy esim. Goodbye Yellow Brick Road, Four Strong Winds,
ja Clair. Tuosta keskimmäisestä ei minulla vielä ole nuotteja eikä sanoja. Aikaisemmin tämmöisen kirjan saaminen oli aina suuri juhlan aihe, mutta nyt tuntuu olevan puuhaa liikaa, joten kirja voi olla pari päivää vähällä käytöllä.
Monet operetti-tyyliset kappaleet ovat hankalia, kun ei niitä ole koskaan kuullut, ja sama pätee useihin ihan kivannäköisiin nuotteihin iskelmälauluista, eritoten englanninkielisistä.
Mutta tavattoman paljon siinä on uusintoja ja toisintoja, ehkäpä monet niistä ovat uudelleen sovitettuja, mutta silti... Ei kai vaan kansan laulupuu ole kuihtumassa...
Monen laulun kohdalla minun oli todettava, että... EI. Liian mutkikasta, outoa, keikailevaa, liian kaukana rauhallisesta melodisesta, ihmisen korvaan miellyttävältä kuulostavasta musiikista.
Ovatko tärkeimmät musiikin polut jo kuljettu? Eikö enää voi tehdä uutta musiikkia plagiointisyytteiden pelossa?
Minun mielipidettäni värittää nykyisin se, että etsin musiikista ensisijassa rauhallisuutta. Enemmistön makuun nämä laulut siis enimmiltään sopivat. Ja kunhan pääsen kirjaa kitaran kanssa oikein selaamaan, niin varmaan sieltä löytyy enemmänkin hyvää.
Takaapäin selauksen aloittamalla sieltä löytyy esim. Goodbye Yellow Brick Road, Four Strong Winds,
ja Clair. Tuosta keskimmäisestä ei minulla vielä ole nuotteja eikä sanoja. Aikaisemmin tämmöisen kirjan saaminen oli aina suuri juhlan aihe, mutta nyt tuntuu olevan puuhaa liikaa, joten kirja voi olla pari päivää vähällä käytöllä.
Monet operetti-tyyliset kappaleet ovat hankalia, kun ei niitä ole koskaan kuullut, ja sama pätee useihin ihan kivannäköisiin nuotteihin iskelmälauluista, eritoten englanninkielisistä.
Pianonsoittoa harjoittelemassa pitkästä aikaa. Sähköpiano on upea laite ja aloittelijankin helposti opeteltavissa.
Olin eilen soittamassa pitkästä aikaa pianoa, soitin, jota olen kokeillut ehkä noin 16 tunnin ajan elämässäni. Jälki oli tälläkin kertaa tuon tuntimäärän mukaista, haparoivaa, täynnä virheitä ja yksitoikkoista sointua. Molliskaalaan ei päässyt yrityksistä huolimatta käsiksi eikä tahdeista onnistunut oikeastaan kuin valssi. Mutta viimeisen 20-minuuttisen aikana alkoi hieman päästä hurmioon, kun säätelin äänensävyjä ja etsin urku-piano-vibraatto-kaiku ym efekteistä sopivia. Tuota kuorolaulu-vaihtoehtoakin kokeilin; ja onhan se upeaa; mies ja naiskuoro samassa soittimessa.
Nykyaikaisen sähköpianon ominaisuudet ovat huikeat ja uskoisin, että tämän soittimen käyttäjien määrä on jatkuvassa kasvussa. Tapahtuukohan se haitarinsoiton kustannuksella?
Ja koskahan ne keksivät sähköhaitarin, jota ei tarvitse itse pumpata. Kai sellainen jo on tai ainakin tuloillaan.
Olen aina toivonut tällaista soitinta; 300-400 Euroa ei ole paha hinta, halvemmallakin taitaa saada. Näissä soittimissa on lisäksi mahdollisuudet saata valmiit taustat, voi äänittää teoksensa ja ottaa taustalle valmiita kappaleita. Nehän ovat oikeita studioita jo. Pienen kotimme kaaokseen ei vaan tahdo löytyä tilaa vielä yhdelle soittimelle. Parempi keskittyä näihin nykyisiin soittimiin. Alttonokkahuilukin on vielä opettelematta.
Mutta mies ja piano. Tyhjä huone ja aluksi hiljaisuus. Sitten täytät sen valitsemillasi äänillä.
Siinä on jotakin niin erityistä ja vahvaa, että kaksi tuntia ei äkkiä riitäkään. Juuri kun soitto sujuu parhaimmillaan, niin pitääkin jo lopettaa. Käsien väsymistä ja kipua ei huomaa; hei eihän sitä olekaan! Luovat kädet eivät koskaan väsy!
Mutta pääsenköhön koskaan sinuiksi tämän soittimen kanssa? Olen ollut aina varma, että en. Että tämä olisi hukkaan heitettyä aikaa. Kitara kun on kuitenkin minun varsinainen soittimeni. Mutta nyt huomaan, että tässä on eräs mainio ominaisus; sävelkorkeuttahan voi muuttaa näppäintä painamalla. Siis ei olisikaan pakko opetella muita skaaloja. D, F ja G, jotka toki ovat aika helposti opeteltavissa, eivät siis tällaisella soittimella aiheuta ylimääräistä tuskaa. Nyt voin soittaa koko ajan pääasiassa valkoisilla koskettimilla ja se helpottaa tavattomasti kokemattoman soittajan tilannetta.
Soittajalle tekee hyvää kokeilla välillä jotakin muuta, poiketa tutulta polulta. Jos en mitään esitettäväksi kelpaavaa koskaan opi, niin voinpa tätä käyttää virkistymiseen ja vaihtelun saamiseen.
Inspiroidessa sain matallilla, lyhyillä sävelillä äkkiä aikaan jotakin jännää, kuin lyhyttä katkonaista huhuilua. No tuostapa kehitän oman tyylilajini, jossa eivät virheet näy. Inspiroinnissahan ei hirveitävirheitä ole. Tämä tuntui minun omalta jutultani; tästä voisi edetä... Mutta nyt on aikaa enää 5 minuuttia, täytyy laittaa jo kamoja kasaan. Sitten lähdetään Helsingin sateiseen syysiltaan.
Mutta näiden valkeiden ja mustien näppäinten luo vielä palataan.
Nykyaikaisen sähköpianon ominaisuudet ovat huikeat ja uskoisin, että tämän soittimen käyttäjien määrä on jatkuvassa kasvussa. Tapahtuukohan se haitarinsoiton kustannuksella?
Ja koskahan ne keksivät sähköhaitarin, jota ei tarvitse itse pumpata. Kai sellainen jo on tai ainakin tuloillaan.
Olen aina toivonut tällaista soitinta; 300-400 Euroa ei ole paha hinta, halvemmallakin taitaa saada. Näissä soittimissa on lisäksi mahdollisuudet saata valmiit taustat, voi äänittää teoksensa ja ottaa taustalle valmiita kappaleita. Nehän ovat oikeita studioita jo. Pienen kotimme kaaokseen ei vaan tahdo löytyä tilaa vielä yhdelle soittimelle. Parempi keskittyä näihin nykyisiin soittimiin. Alttonokkahuilukin on vielä opettelematta.
Mutta mies ja piano. Tyhjä huone ja aluksi hiljaisuus. Sitten täytät sen valitsemillasi äänillä.
Siinä on jotakin niin erityistä ja vahvaa, että kaksi tuntia ei äkkiä riitäkään. Juuri kun soitto sujuu parhaimmillaan, niin pitääkin jo lopettaa. Käsien väsymistä ja kipua ei huomaa; hei eihän sitä olekaan! Luovat kädet eivät koskaan väsy!
Mutta pääsenköhön koskaan sinuiksi tämän soittimen kanssa? Olen ollut aina varma, että en. Että tämä olisi hukkaan heitettyä aikaa. Kitara kun on kuitenkin minun varsinainen soittimeni. Mutta nyt huomaan, että tässä on eräs mainio ominaisus; sävelkorkeuttahan voi muuttaa näppäintä painamalla. Siis ei olisikaan pakko opetella muita skaaloja. D, F ja G, jotka toki ovat aika helposti opeteltavissa, eivät siis tällaisella soittimella aiheuta ylimääräistä tuskaa. Nyt voin soittaa koko ajan pääasiassa valkoisilla koskettimilla ja se helpottaa tavattomasti kokemattoman soittajan tilannetta.
Soittajalle tekee hyvää kokeilla välillä jotakin muuta, poiketa tutulta polulta. Jos en mitään esitettäväksi kelpaavaa koskaan opi, niin voinpa tätä käyttää virkistymiseen ja vaihtelun saamiseen.
Inspiroidessa sain matallilla, lyhyillä sävelillä äkkiä aikaan jotakin jännää, kuin lyhyttä katkonaista huhuilua. No tuostapa kehitän oman tyylilajini, jossa eivät virheet näy. Inspiroinnissahan ei hirveitävirheitä ole. Tämä tuntui minun omalta jutultani; tästä voisi edetä... Mutta nyt on aikaa enää 5 minuuttia, täytyy laittaa jo kamoja kasaan. Sitten lähdetään Helsingin sateiseen syysiltaan.
Mutta näiden valkeiden ja mustien näppäinten luo vielä palataan.
perjantai 12. marraskuuta 2010
Niin pieni ihmissydän on... Tatu Pekkarisen täysosumatango.
Pieni sydän, se on Tatu Pekkarisen täysosumasanoitus Walter Raen lauluun. Tavattoman hieno ja vaikuttava, aivan ihana esitettävänä ja monipuolinen soinnutukseltaan. Tempoa voi vaihdella halunsa mukaan ja rytmittää mielialansa mukaan. H-molli antaa kitaristille paljon mahdollisuuksia käyttää otelautaa täysin hyväkseen, soinnut vaihtuvat usein. Nuoteista soitettavaksi tämän mielellään luokittelee kun ei ole kovin usein tätä laulanut. Jos tangoja joutuisi vakituiseen esittämään, niin sitten tämänkin opettelisi ulkomuistista.
Ei ihme, että tämä on niin suosittu ja tangokilpailuissa sitä aina vaan lauletaan.
Sanoitus on yksinkertainen ja lyhyt mutta täydellinen. Vaikea tähän on enää mitään lisätä, kaikki on jo sanottu. Tässä kuljetaan sydämen pohjasta onnen huipulle, koetaan "onnekas rakkaus ja tuskakin tumma".
Ja lopuksi, kun kaikki tunteet on koettu, otetaan vastaan se, minkä kohtalo suo. Niin meidän kaikkien on tehtävä.
Ei ihme, että tämä on niin suosittu ja tangokilpailuissa sitä aina vaan lauletaan.
Sanoitus on yksinkertainen ja lyhyt mutta täydellinen. Vaikea tähän on enää mitään lisätä, kaikki on jo sanottu. Tässä kuljetaan sydämen pohjasta onnen huipulle, koetaan "onnekas rakkaus ja tuskakin tumma".
Ja lopuksi, kun kaikki tunteet on koettu, otetaan vastaan se, minkä kohtalo suo. Niin meidän kaikkien on tehtävä.
torstai 11. marraskuuta 2010
Ikimuistoinen laulu nuoruudesta; Päivi Paunu, oi niitä aikoja. Trubaduuri muistelee lauluja, vaikka rantanuotio ei nyt palakaan.
Laulajan nimi on kiinnittynyt tämän laulun kylkeen niin tiiviisti, että sen muisti heti; Päivi Paunu. Gene Raskin tekijä ja Reino Bäckman suomentanut. Ja Päivi Paunu nousi suosikiksi, lainaus Internetistä:
Eniten asiaan vaikutti vuonna 1968 levytetty suuri hitti Oi niitä aikoja, ... 1970-luvulla Päivi Paunu levytti kaksi paljon soitettua duettoa: Mozart 40 ... http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4ivi_Paunu Klikkaa tästä linkki auki hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä.
Tässä oli tunnetta silloin ja on nostalgiaa nyt. Tähän liittää mielellään oheen laulun: Luona penkin on tuo puu ja puistotie, se on samalta ajalta ja jotenkin samanhenkinen. Tämä laulu on Gm:ssa ja on helppo laulettava. Tuo rytminvaihdos, sehän ... kuuluuko se olennaisena osana mm. mustalaismusiikkiin? Kiva se on tässäkin.
"Muiston heistä näen kovin soman, lohduttaa vain mua voi kyyneleet. Oi niitä aikoja..." Siinä on se kaipuu ja tuska kadotetusta. Se kadotettu oli paikka, jollainen kaikilla pitäisi olla, jonne voisi aina tulla ja jossa tuntisi olevansa tervetullut. Niinkuin Trubaduurin Rantanuotio. "Siel kaikki keskenään ol ystävät".
Eniten asiaan vaikutti vuonna 1968 levytetty suuri hitti Oi niitä aikoja, ... 1970-luvulla Päivi Paunu levytti kaksi paljon soitettua duettoa: Mozart 40 ... http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4ivi_Paunu Klikkaa tästä linkki auki hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä.
Tässä oli tunnetta silloin ja on nostalgiaa nyt. Tähän liittää mielellään oheen laulun: Luona penkin on tuo puu ja puistotie, se on samalta ajalta ja jotenkin samanhenkinen. Tämä laulu on Gm:ssa ja on helppo laulettava. Tuo rytminvaihdos, sehän ... kuuluuko se olennaisena osana mm. mustalaismusiikkiin? Kiva se on tässäkin.
"Muiston heistä näen kovin soman, lohduttaa vain mua voi kyyneleet. Oi niitä aikoja..." Siinä on se kaipuu ja tuska kadotetusta. Se kadotettu oli paikka, jollainen kaikilla pitäisi olla, jonne voisi aina tulla ja jossa tuntisi olevansa tervetullut. Niinkuin Trubaduurin Rantanuotio. "Siel kaikki keskenään ol ystävät".
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Taas uusi laulu laulettavaksi; Myrskyn jälkeen, Veikko Samuli, Kari Tapio
On tämäkin laulu vaan ihmeen suosittu. Jatkuvasti sitä kuulee radiossa ja hyvä niin, ihan hieno laulu tämä on. Kari Tapio sen kai laulaa ja ihan peruskamaa, kyllä kansa tästä tykkää. Sellainen rauhallinen suomalainen, soveltuu meidän luonteeseen.
Ja jos satanut on liikaa sydämeen, kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen.
Siinä se on; vaivaa ja vastusta, mutta silti jaksetaan uskoa ja kai myös yrittääkin.
On se täällä vaikeaa; moni luotsaa laivaansa päällä rauhattoman veen. Puhdas A-molli biisi ja laulettava ihan tuollaisenaan.
Soittimeksi kaipaisi kyllä kitaran lisäksi jotakin muuta. Mutta mitä?
Ja jos satanut on liikaa sydämeen, kädet nostaen vain uskoo ihmeeseen.
Siinä se on; vaivaa ja vastusta, mutta silti jaksetaan uskoa ja kai myös yrittääkin.
On se täällä vaikeaa; moni luotsaa laivaansa päällä rauhattoman veen. Puhdas A-molli biisi ja laulettava ihan tuollaisenaan.
Soittimeksi kaipaisi kyllä kitaran lisäksi jotakin muuta. Mutta mitä?
tiistai 9. marraskuuta 2010
My Way, Minun tieni, no, sopiiko se nyt oikein näihin nuotiolauluhin ?
Nämä ovat näitä jenkkiläisiä, lähes puhumalla esitettyjä kappaleita. Tavallaan haasteellinen, puhdas C-duuri kappale. Voisihan sitä joskus yritellä vaikkapa A tai H-duurista. Sanoitus on siis Paul Anka, Oho!
Pertti Reponen suomeksi, ja onhan siinä ollut haastetta.
Yhdysvalloissa tämä tarina Frank Sinatran esittämänä kantoi halki vuosikymmenten ja upeahan se oli.
Tällainen itsetilitys pitkästä elämästä. Minä tein kaiken oikein ja olen ylpeä siitä. Mutta kukapa niin teki?
Eipä tämä näihin nuotiolauluihin sovi. Oikeastaan mieluumin vain säestäisin tätä jonkun vahvan laulajan tukena. Joo! Voisinpa oikein milelellänikin säestää tätä! Trimmatkaapas lauluäänenne kuntoon.
Pertti Reponen suomeksi, ja onhan siinä ollut haastetta.
Yhdysvalloissa tämä tarina Frank Sinatran esittämänä kantoi halki vuosikymmenten ja upeahan se oli.
Tällainen itsetilitys pitkästä elämästä. Minä tein kaiken oikein ja olen ylpeä siitä. Mutta kukapa niin teki?
Eipä tämä näihin nuotiolauluihin sovi. Oikeastaan mieluumin vain säestäisin tätä jonkun vahvan laulajan tukena. Joo! Voisinpa oikein milelellänikin säestää tätä! Trimmatkaapas lauluäänenne kuntoon.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Laulu nuoruudesta: Lumi teki enkelin eteiseen, Hector
Tyttö näki sillalta kuinka mustaa ....
Tämän laulun muistaa hyvin, se soi aikanaan usein, nyttemmin hiukan harvemmin. Hieno laulu ja Hectorin ääni on upea ja äänensävyn vaihtelut esityksessä hienot. E-duuri on kiehtova sävellaji, vaikeahko, ehkäpä tätä pitäisi jengilaulua varten hieman laskea.
Pahviset ikkunasuojat, ne olivat todellisuutta 1970-luvun kieppeillä, ja hajoavat perheet. Moni kundi sanoi: "pitäis saada family kasaan". Ja sitten 18 vuotiaat kundit yrittivät parhaansa. Ehkä ne muutamat vuodet, kun perhe oli yhdessä, pahvisuojin vuorattujen kuistinikkunoiden takana, olivat kuitenkin tärkeät. Pihalla pakkanen, pystykorva-koira veti pikkuveljeä pulkassa pihalla. Ja äiti huusi: Ruoka on valmista. Minäkin vieraana pääsin sisälle ja silloin huomasin pahvisuojat kuistin ikkunoissa.
Ja tärkeää oli Hectorin musiikki meidän 50-60-70 luvulla syntyneille. Ja yhä vieläkin näinä päivinä.
Pappiparkoja tuli surku eräässä tilaisuudessa kun taas tuputettiin kahvia. Kyllä sen homman kestäis jos ei tarttis juoda kahvia joka paikassa.
Tyttö katsoi veteen mustaan, rustaili runoja. Missähän hän on nyt? Toivottavasti hän blogailee.
Tämän laulun muistaa hyvin, se soi aikanaan usein, nyttemmin hiukan harvemmin. Hieno laulu ja Hectorin ääni on upea ja äänensävyn vaihtelut esityksessä hienot. E-duuri on kiehtova sävellaji, vaikeahko, ehkäpä tätä pitäisi jengilaulua varten hieman laskea.
Pahviset ikkunasuojat, ne olivat todellisuutta 1970-luvun kieppeillä, ja hajoavat perheet. Moni kundi sanoi: "pitäis saada family kasaan". Ja sitten 18 vuotiaat kundit yrittivät parhaansa. Ehkä ne muutamat vuodet, kun perhe oli yhdessä, pahvisuojin vuorattujen kuistinikkunoiden takana, olivat kuitenkin tärkeät. Pihalla pakkanen, pystykorva-koira veti pikkuveljeä pulkassa pihalla. Ja äiti huusi: Ruoka on valmista. Minäkin vieraana pääsin sisälle ja silloin huomasin pahvisuojat kuistin ikkunoissa.
Ja tärkeää oli Hectorin musiikki meidän 50-60-70 luvulla syntyneille. Ja yhä vieläkin näinä päivinä.
Pappiparkoja tuli surku eräässä tilaisuudessa kun taas tuputettiin kahvia. Kyllä sen homman kestäis jos ei tarttis juoda kahvia joka paikassa.
Tyttö katsoi veteen mustaan, rustaili runoja. Missähän hän on nyt? Toivottavasti hän blogailee.
Nuotio paloi lammen rannalla, ja retkeilijät juhlistivat yhdessäoloa
Aurinko kirjoi rannan kaislat upean ruskaiseksi. Lumpeenlehdet kelluivat tyynessä vedessä ja vastaranta heijastui symmetrisen tarkasti.
Pian nuotio sai hieman voimaa ja lämmitti.
Sitten tarjottiin samppanjapullosta pienet lasilliset kaikille, skoolattiin.
Jo tunnin päästä oli kunnon lumipyry.
lauantai 6. marraskuuta 2010
Aamulauluksi tänään tuli: Lauluni aiheet, Reino Helismaa, Toivo Kärki
Kyllä taas sydän värähtää Reino Helismaan tekstin äärellä. Siinä on koko elämä yhdessä laulussa, ja vaikka se laulun tie ei aina niin huoletonta ollutkaan, niin laulussahan kaikki on mahdollista.
Sen aiheen antaa pakkanen, ja polte auringon
Sen kertoilla voi helle sekä halla
Ja siinä on koko maa, ja meidän ilmastomme, kesät, talvet, lempeys ja ankaruus. Ja kaiken sen ihminen kestää. Laulun voimalla tai ilman. Tämä on mahdottoman kiva laulu, Reinollahan ei oikeastaan muunlaisia edes ole. Tämä on helppo ja mukava laulettava ja melodia on sopivan käänteikäs.
Tuo kevät laulun riemuisan, mut surullisen syys....
Niin paljon on aihetta lauluun. Laulakaa hyvät, ihmiset.
Se parantaa. Teidät ja lähimmäisenne.
Sen aiheen antaa pakkanen, ja polte auringon
Sen kertoilla voi helle sekä halla
Ja siinä on koko maa, ja meidän ilmastomme, kesät, talvet, lempeys ja ankaruus. Ja kaiken sen ihminen kestää. Laulun voimalla tai ilman. Tämä on mahdottoman kiva laulu, Reinollahan ei oikeastaan muunlaisia edes ole. Tämä on helppo ja mukava laulettava ja melodia on sopivan käänteikäs.
Tuo kevät laulun riemuisan, mut surullisen syys....
Niin paljon on aihetta lauluun. Laulakaa hyvät, ihmiset.
Se parantaa. Teidät ja lähimmäisenne.
perjantai 5. marraskuuta 2010
Nyt rantanuotiolla lauletaan: Kultainen Nuoruus, Kullervo Linna
Kultainen nuoruus on Kullervo Linnan lennokas, riemuisa ja elämää ylistävä kaunis valssi. Sanat ja sävel hipovat täydellisyyttä, paikoin jopa ylittävät sen. Se kelpaa ohjelmistoon erinomaisesti ja tempaa kuulijat mukaansa; pakkohan kaikkien on yhtyä siihen lauluun. Trubaduuri ei saa laulaa tätä yksin. Tässä on sanoja oikeastaan yllättävän vähän verrattuna moneen muuhun lauluun. Voisi hyvin kolmaskin säkeistö olla.
Muistukoon elämä mieleemme aina tällaisena, koetaan parhaat, kauneimmat hetket yhä uudestaan. Ja yhdessä muiden kanssa ne hetket ovat entistä kauniimmat. Ja ne voi kokea yhä uudestaan. Se on elämässä ja lauluissa parasta.
Muistukoon elämä mieleemme aina tällaisena, koetaan parhaat, kauneimmat hetket yhä uudestaan. Ja yhdessä muiden kanssa ne hetket ovat entistä kauniimmat. Ja ne voi kokea yhä uudestaan. Se on elämässä ja lauluissa parasta.
torstai 4. marraskuuta 2010
Kiskot vievät etelään, maassamuuttolaulu. Haikeiden lähtölaulujen aatelia.
Rovaniemellä ne puhuivat että joku lähtee etelään. Poistui. Vähän myöhemmin ilmeni, että ne tarkoittivat Kemiä.
D / Hm on kiva sävellaji, selkeä. Siitä oikeastaan kannattaa musisointinsa aloittaa. Nuotit pysyvät viivastolla paremmin kuin C:ssä. Laulut kannattaa kirjoittaa tähän sävellajiin, nehän voi sitten tarvittaessa transponoida alaspäin.
Tämä laulu on varmaankin siivittänyt monen matkaajan ajatuksia ja tuonut lohtua ja tunnelmaa. Vähänkös Suomessa on lähdetty, vaihdettu maisemaa, jätetty koti. Kun on aloitettu uusi elämä jossakin päin maailmaa, niin kulkuvälineessä, junassa, on ollut hyvää aikaa miettiä: "Mitä on eessäpäin, sitä en vielä nää". Oho! Minä olen aina kuullut sen: "Sitä en tiedä lain". Vähänkös Suomessa on kuultu ja muistettu laulun sanoja väärin.
En ole itse laulanut tätä niin paljon, että väittäisin tuon hassuhkon alkuosan osaavani. Melodisesti tämä on hieman...no...hankala. Tehtävänsä Suomen kansan käyttömusiikin saralla tämä laulu on täyttänyt mainiosti ja Jukka Kuoppamäki upealla äänellään hoitaa homman suvereenisti.
D / Hm on kiva sävellaji, selkeä. Siitä oikeastaan kannattaa musisointinsa aloittaa. Nuotit pysyvät viivastolla paremmin kuin C:ssä. Laulut kannattaa kirjoittaa tähän sävellajiin, nehän voi sitten tarvittaessa transponoida alaspäin.
Tämä laulu on varmaankin siivittänyt monen matkaajan ajatuksia ja tuonut lohtua ja tunnelmaa. Vähänkös Suomessa on lähdetty, vaihdettu maisemaa, jätetty koti. Kun on aloitettu uusi elämä jossakin päin maailmaa, niin kulkuvälineessä, junassa, on ollut hyvää aikaa miettiä: "Mitä on eessäpäin, sitä en vielä nää". Oho! Minä olen aina kuullut sen: "Sitä en tiedä lain". Vähänkös Suomessa on kuultu ja muistettu laulun sanoja väärin.
En ole itse laulanut tätä niin paljon, että väittäisin tuon hassuhkon alkuosan osaavani. Melodisesti tämä on hieman...no...hankala. Tehtävänsä Suomen kansan käyttömusiikin saralla tämä laulu on täyttänyt mainiosti ja Jukka Kuoppamäki upealla äänellään hoitaa homman suvereenisti.
keskiviikko 3. marraskuuta 2010
Kolmekymppinen soi tänään aamun lauluna ja siivittää odotettavissa olevaan rankkaan päivään
Esa Nieminen säveltäjänä; onpa mukava kuulla tuo nimi, heti tulee mieleen leppoisat esiintymiset televisiossa. Kun sanoittajana on vielä Raul Reiman niin onpa siinä jo taustaa laululle.
Tässä laulussa on hyvin erikoinen, vahva rytmi. Sitä varten olisi hyvä olla apuna rytmittäjä/rumpali.
"Pääsin miehen tavoille jo aikanaan", siinäpä Hm-asteikon septisoinnut korostavat tekstin voimaa. Soinnutus on hyvä, vaihteleva, mutta ei tätä ole vielä pystynyt ulkoa opettelemaan.
Lajityyppinä, tavanomaisten uholaulujen saralla tämä on erikoinen, kertova; elämänhistorian tosiasiat rivissä. Kyllä uskoo, että jätkä on kokenut kaiken tämän, ei siinä ole kerskailua. Kun tämä jäbä taitaa olla maalta kotoisin, niin on se nähnyt jo niin monta kovaa paikkaa, että elämänkokemusta ja näkemystä on kuin stadilaisella 45-vuotiaalla. Siinä on mallia ja elämänohjetta ja asennetta.
Ja tietenkin tätä voi laulaa 40, 50, 60... No 70 on jo vaikea artikuloitava.
Kiva laulu, mukava esitettäväksi ja porukalla laulettavaksi. Tämä laulu on suomalaisen miehen ikioma kansallislaulu.
Tällä laululla on sukulainenkin. Se on: Olen Veikko Nieminen. Mutta se Veikko Nieminen ei ole ihan niin itsevarma kuin tämä Kolmekymppinen.
Mistähän päin Suomea nämä reippaat jätkät muuten ovat kotoisin?
Tässä laulussa on hyvin erikoinen, vahva rytmi. Sitä varten olisi hyvä olla apuna rytmittäjä/rumpali.
"Pääsin miehen tavoille jo aikanaan", siinäpä Hm-asteikon septisoinnut korostavat tekstin voimaa. Soinnutus on hyvä, vaihteleva, mutta ei tätä ole vielä pystynyt ulkoa opettelemaan.
Lajityyppinä, tavanomaisten uholaulujen saralla tämä on erikoinen, kertova; elämänhistorian tosiasiat rivissä. Kyllä uskoo, että jätkä on kokenut kaiken tämän, ei siinä ole kerskailua. Kun tämä jäbä taitaa olla maalta kotoisin, niin on se nähnyt jo niin monta kovaa paikkaa, että elämänkokemusta ja näkemystä on kuin stadilaisella 45-vuotiaalla. Siinä on mallia ja elämänohjetta ja asennetta.
Ja tietenkin tätä voi laulaa 40, 50, 60... No 70 on jo vaikea artikuloitava.
Kiva laulu, mukava esitettäväksi ja porukalla laulettavaksi. Tämä laulu on suomalaisen miehen ikioma kansallislaulu.
Tällä laululla on sukulainenkin. Se on: Olen Veikko Nieminen. Mutta se Veikko Nieminen ei ole ihan niin itsevarma kuin tämä Kolmekymppinen.
Mistähän päin Suomea nämä reippaat jätkät muuten ovat kotoisin?
maanantai 1. marraskuuta 2010
Muutama laulu jäi laulamatta, ei nyt vain sopinut tunnelmaan
Sivuutin tässä muutaman laulun, laulellessa niin välillä tapahtuuu, milloin mistäkin syystä.
En päivääkään vaihtaisi pois...Se on ehkä hieman laahaava ja liian alakuloinen. Olen sitä kyllä nuoteista laulanut. Taattua tavaraahan se on, Markkula / Vainio. Sävelkulussa B-osassa saa olla skarppina. Minun pitäisi kyllä harjoitella sitä, jos meinaisin sen joskus oikein esittää.
Hyvää huomenta, Suomi. No meneehän sekin joskus
Ihmisen ikävä toisen luo Aika lohduton tarina
Elämän valttikortit Käännä sivua nopeasti. Ei näihin kannata pysähtyä. Kirjoitteleeko joku muu kansakunta näin lohduttomia tekstejä ? Mikä on vaihtoehto elämän valttikorteille. Tai edes toinen mahdollisuus. Sillä sellainenhan on aina oltava. Ja jos sitä ei ole, niin se on tehtävä.
En päivääkään vaihtaisi pois...Se on ehkä hieman laahaava ja liian alakuloinen. Olen sitä kyllä nuoteista laulanut. Taattua tavaraahan se on, Markkula / Vainio. Sävelkulussa B-osassa saa olla skarppina. Minun pitäisi kyllä harjoitella sitä, jos meinaisin sen joskus oikein esittää.
Hyvää huomenta, Suomi. No meneehän sekin joskus
Ihmisen ikävä toisen luo Aika lohduton tarina
Elämän valttikortit Käännä sivua nopeasti. Ei näihin kannata pysähtyä. Kirjoitteleeko joku muu kansakunta näin lohduttomia tekstejä ? Mikä on vaihtoehto elämän valttikorteille. Tai edes toinen mahdollisuus. Sillä sellainenhan on aina oltava. Ja jos sitä ei ole, niin se on tehtävä.
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
Lauletaan: Kolmatta linjaa takaisin
Kun Fredi laulaa: "Kolmatta linjaa takaisin", oho! Taas Juha Vainion teksti, niin se iskee jokaisen sieluun; kaikki, jotka haikailevat mennyttä nuoruuttaan, tuntevat syvästi tämän laulun sanoman.
Ja onkohan se sanoma; "Minä tulen takaisin ja sitten minulla on rahaa".
Ei oikeastaan pelkästään se, vaan lisäksi enemmänkin haikeus ja halu korjata erehdykset, saada jotakin menettämäänsä takaisin. Tämä on hyvä laulu ja yksi Fredin parhaita. Ja tässä hän ei laula liian korkealta. Tehoaako tämä laulu voimakkaammin Hesalaisiin vai kokevatko kaikki suomalaiset tämän omakseen?
Sävellaji on Am, mutta loppuosa: "Mutta kolmatta linjaa..." onkin A-duurissa.
Sanoituksesta voi etsiä jotain parannettavaa, mutta eipä taida löytyä!
Alkuteos on J.Trent - T. Hatch: Beutiful in the Rain.
Minulla pitää olla teline ja nuotit, kun tätä esitän. Kiintoisa ja kiva tuo H7-E7-vaihto: Heitän kuin luun femman vain. Toinen huomionarvoinen kohta on; Hm7-E7; Kun löydän Limperin...
Nuo ovat kiintoisia kohtia kitaristi-laulajalle, tällaisessa laulussa, jossa soinnutus on ehkä aika tasainen ja vaatimaton. Vai näyttääkö se vain siltä nyt näin nuottikirjaa katsellessa.
En juuri nyt pysty kokeilemaan, kun D-kieli on tavan mukaan poikki. Ja taitaa kitaranvirittimessäkin olla jotakin häikkää. Taitaa olla niin, että tätä olisi jotenkin outo laulaa ihan yksin... Kyllähän jengi varmasti yhtyy tähän.
Ja onkohan se sanoma; "Minä tulen takaisin ja sitten minulla on rahaa".
Ei oikeastaan pelkästään se, vaan lisäksi enemmänkin haikeus ja halu korjata erehdykset, saada jotakin menettämäänsä takaisin. Tämä on hyvä laulu ja yksi Fredin parhaita. Ja tässä hän ei laula liian korkealta. Tehoaako tämä laulu voimakkaammin Hesalaisiin vai kokevatko kaikki suomalaiset tämän omakseen?
Sävellaji on Am, mutta loppuosa: "Mutta kolmatta linjaa..." onkin A-duurissa.
Sanoituksesta voi etsiä jotain parannettavaa, mutta eipä taida löytyä!
Alkuteos on J.Trent - T. Hatch: Beutiful in the Rain.
Minulla pitää olla teline ja nuotit, kun tätä esitän. Kiintoisa ja kiva tuo H7-E7-vaihto: Heitän kuin luun femman vain. Toinen huomionarvoinen kohta on; Hm7-E7; Kun löydän Limperin...
Nuo ovat kiintoisia kohtia kitaristi-laulajalle, tällaisessa laulussa, jossa soinnutus on ehkä aika tasainen ja vaatimaton. Vai näyttääkö se vain siltä nyt näin nuottikirjaa katsellessa.
En juuri nyt pysty kokeilemaan, kun D-kieli on tavan mukaan poikki. Ja taitaa kitaranvirittimessäkin olla jotakin häikkää. Taitaa olla niin, että tätä olisi jotenkin outo laulaa ihan yksin... Kyllähän jengi varmasti yhtyy tähän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)