Kitara soi, lauletaan, ihmiset ovat jälleen koolla rantanuotiolla. Ihaillaan kauniita lauluja, hiljennytään niiden sanoman äärellä, ja unelmoidaan...
On kesä, kevät tai syksy. Me olemme merellä ja saarissa. Ja talvella muistellaan ja etsitään yhä uusia kauniita lauluja.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Muutama laulu jäi laulamatta, ei nyt vain sopinut tunnelmaan

Sivuutin tässä muutaman laulun, laulellessa niin välillä tapahtuuu, milloin mistäkin syystä.  

En päivääkään vaihtaisi pois...Se on ehkä hieman laahaava ja liian alakuloinen.  Olen sitä kyllä nuoteista laulanut.  Taattua tavaraahan se on,  Markkula / Vainio.  Sävelkulussa B-osassa saa olla skarppina.  Minun pitäisi kyllä harjoitella sitä, jos meinaisin sen joskus oikein esittää.

Hyvää huomenta, Suomi.     No meneehän sekin joskus

Ihmisen ikävä toisen luo       Aika lohduton tarina

Elämän valttikortit                 Käännä sivua nopeasti.  Ei näihin kannata pysähtyä.  Kirjoitteleeko joku muu kansakunta näin lohduttomia tekstejä ?   Mikä on vaihtoehto elämän valttikorteille.  Tai edes toinen mahdollisuus.  Sillä sellainenhan on aina oltava.  Ja jos sitä ei ole, niin se on tehtävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viestisi tähän...