Rakastan elämää on suuri laulu. Niin suuri, että pidin parin päivän tauon näissä jutuissani, ennenkuin tartuin tähän. Senhän me koemme suomalaiseksi lauluksi, vaikka ehkä Georg Ots onkin yksi suosituimmista sen esittäjistä.
Sanoitus on upea ensimmäisessä säkeistössä. Toisessa säkeistössä, ainakin tässä kirjassa on: "unelman usein vei...". Se tuntuu hieman oudolta.
Minä olen aina laulanut: unelmain... Jos sen laulaa ilman i-kirjainta, niin sanan lopun a-kirjaimesta tulee helposti pitkä! Siis: unelmaan...
Kolmas säkeistö on jälleen täydellinen:
"Jäänyt on päivän työ, ilta varjoja tielleni siirtää
Kaupungin sydän lyö, valot laineille siltoja piirtää."
Olin kerran Kyläsepän Soittolauantaissa Jokioisilla säestämässä Eestiläisiä laulajia. Tätä kappaletta kokeiltiin varmaan viidessä eri sävellajissa ja sitten kai laulettiin lopulta siinä kuudennessa. Mutta kyllä ne eestiläiset osasivat laulaa.
Nuotit ovat Cm ja voipi sen sujuvasti laskea H-molliin.
Tämän laulun alkuun kuvittelee mielellään eräänlaisen massiivisen rumpurytmin, lähes sellaisen, mikä on sotilasmusiikista tuttu. Ei aivan niin vauhdikasta ja reipasta, mutta hidas marssirytmi kumminkin.
Tämä on kunniamarssi elämälle, rakkaudelle ja muistoille. Tämän laulun sanoissa kuljetaan uskomaton matka päivän kirkkaudesta sen himmenemiseen, ystävän lohdun kaipuuseen, kyynelten helmien kautta murheeseen. Ja lopuksi nuo kaikki muistot kultautuvat ja kantavat elämää. Meidän elämäämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...