Jaa, tämä on siis Usko Kempin suomennos, sitä en siis ollut ajatellutkaan. Itse osaan tämän ulkomuistista, soitan sen E-mollissa, koska se sopii äänialaani paremmin. Hieman korkeampikin voisi onnistua, mutta tuo kohta; "sodan melskeeseen kadota on", on aivan liian korkea, C-D-E -sävelet ovat liikaa minulla.
Aloitus E-mollista on aika mörisevän matala, mutta kun tietää tuon korkeimman kohdan tulevan, niin asennoituu sitten sen mukaan.
Onkohan sanoitus tuossa: "sodan melskeeseen kadota...", aivan himpun verran töksähtävä. Mutta suomen kieli ei ihan kaikkeen taivu. Toisen säkeistön alkuteksti on mahtavaa ja jylhää:
Päivä kun yöks vaihtui jo, tuli levoksi pien tuokio...
Alkuperäinen tekijä vaikuttaa venäläiseltä. Kiintoisaa. Mistähän saisi alkukielisen version tästä kappaleesta? Aihe tuskin lienee sama...
Äänialaa laulussa vaaditaan puolitoista oktaaavia, ja varmaankin tämä on kuoroille upeaa materiaalia, kiva harjoitella ja mukava esittää. Eivätkä varmaan kaikki välttämättä ajattele sotaa, kun kuuntelevat tätä. Sodan käyneille tämä, kuten Äänisen aallotkin on tunteita herättävä kappale. Ainahan tunteita ei välttämättä tarvitse herätellä, ja olenkin hieman varovainen näiden molempien laulujen kanssa; kun on mennyt herkkään tunteseen, niin sieltä ei aivan heti palata takaisin.
Mutta pidän tästä laulusta tavattomasti ja esitän sitä mielelläni. Sen melodiakulku on upea. Soinnutus laulukirjassa näyttää hienolta. Voisikohan tuohon "meille käskynä vain kohtalon" kaivata jotakin muuta kuin Gm?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...