Ethän minua unhoita. Se on Harry Bergströmin sävellys, sanoitus on: "Ela". Kukahan se on; haku antaa nimen Laine Eine.
Minä kannoin kerran lompakossani pientä lappua, jossa oli tämän laulun soinnutus. Tuo lappu kulki mukanani varmaan 15 vuotta, kului, jakaantui säkeistöihin ja liiti sitten pois.
Mutta tämän laulun muisto ei kuole. Sen esitys, tuo miehen laulama, hipoo täydellistä. Se kuvastaa kaikkea, mitä ihminen voi toivoa; kaihoa, tuskaa, rakkautta, ikävää, menetystä ja toivoa uudesta kohtaamisesta.
Sanat ovat jäsennellyt kauniiksi, loogiseksi tarinaksi, joka laulajan, tarinankertojan, on helppo muistaa.
Sävellajiin, C, olen merkinnyt itselleni; korkea. Vaihtelua tuo DIM-sointu: kerran meidät kauas...ja viimeisten rivien Db7 jaD7sus -soinnut.
Rytmisoitinten osuus tässä kappaleessa voisi olla aika suuri, näin trubaduuri-musiikissakin.
Metro-tyttöjen esityskin on ihan ok. Mutta tuo kaikkein tunnetuin mieslaulaja, en nyt uskalla ehdottaa nimeä, mutta hänen esityksensä on todellakin yksi minun suosikeitani.
Tämä laulu on vaikuttanut minuun aikoinaan todella paljon. Ja tätä ihmiset mielellään laulavat eri tilaisuuksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...