Kun ryhdyin laulamaan muutamaa Katri Helenan esittämää laulua, yllätyin huomatessani kuinka kauniit ja luontoa hienosti kuvaavat sanat monessa niissä on. En ole tullut ajatelleeksi, että tässä on Juha Vainion sanoitus. Tietenkin pieni ongelma on ehkä siinä, että nämä laulut mielletään tavallisesti naisten laulettaviksi. Mutta pakko on tällainen kauneus ottaa laulettavakseen.
C-duurit muutin aikoinaan järjestään A-duuriin, mutta kai tämä menisi C:stä tai H-sta. Tämän laulun sävelkulku on hieno; näin kitaralla esitettynä nuo tauot, jotka orkesteri täyttäisi välisoitolla, ovat tietenkin hieman ongelmallisempia.
Monessa nykyajan laulussa jumputetaan samaa säveltä rivitolkulla, mutta tässä laulussa on hyvin vaihteleva melodia. Viisi samaa säveltä, seitsemänkin; katson autiota hiek.... ei tässä ole niin paha.
Kestosuosikkina pysyy tämäkin laulu, mutta se vaatii kyllä seurakseen sen toisen ohjelmistossani olevan Katri Helenan laulun, mikähän se nyt taas olikaan??
Muuten hei: Onkohan Katri Helenalle koskaan ehdotettu, että hän olisi joskus esittänyt jotakin nimellä: Kantri Helena. Cowboy-asu ja reipas meininki sopisivat hänelle hyvin.
Katri Helenan kaikkien laulujen sanoitukset ovat varsin hyviä. Ja hänen lauluistaanhan 60-luvulla minunkin musiikkiharrastus alkoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...