Kun Fredi laulaa: "Kolmatta linjaa takaisin", oho! Taas Juha Vainion teksti, niin se iskee jokaisen sieluun; kaikki, jotka haikailevat mennyttä nuoruuttaan, tuntevat syvästi tämän laulun sanoman.
Ja onkohan se sanoma; "Minä tulen takaisin ja sitten minulla on rahaa".
Ei oikeastaan pelkästään se, vaan lisäksi enemmänkin haikeus ja halu korjata erehdykset, saada jotakin menettämäänsä takaisin. Tämä on hyvä laulu ja yksi Fredin parhaita. Ja tässä hän ei laula liian korkealta. Tehoaako tämä laulu voimakkaammin Hesalaisiin vai kokevatko kaikki suomalaiset tämän omakseen?
Sävellaji on Am, mutta loppuosa: "Mutta kolmatta linjaa..." onkin A-duurissa.
Sanoituksesta voi etsiä jotain parannettavaa, mutta eipä taida löytyä!
Alkuteos on J.Trent - T. Hatch: Beutiful in the Rain.
Minulla pitää olla teline ja nuotit, kun tätä esitän. Kiintoisa ja kiva tuo H7-E7-vaihto: Heitän kuin luun femman vain. Toinen huomionarvoinen kohta on; Hm7-E7; Kun löydän Limperin...
Nuo ovat kiintoisia kohtia kitaristi-laulajalle, tällaisessa laulussa, jossa soinnutus on ehkä aika tasainen ja vaatimaton. Vai näyttääkö se vain siltä nyt näin nuottikirjaa katsellessa.
En juuri nyt pysty kokeilemaan, kun D-kieli on tavan mukaan poikki. Ja taitaa kitaranvirittimessäkin olla jotakin häikkää. Taitaa olla niin, että tätä olisi jotenkin outo laulaa ihan yksin... Kyllähän jengi varmasti yhtyy tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...