Kitara soi, lauletaan, ihmiset ovat jälleen koolla rantanuotiolla. Ihaillaan kauniita lauluja, hiljennytään niiden sanoman äärellä, ja unelmoidaan...
On kesä, kevät tai syksy. Me olemme merellä ja saarissa. Ja talvella muistellaan ja etsitään yhä uusia kauniita lauluja.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Nuotio paloi lammen rannalla, ja retkeilijät juhlistivat yhdessäoloa

Nuotio syttyi lammen rannalla, pieni lepohetki keskellä syksyistä retkeä.  Syötiin eväitä ja  katseltiin lammen tyyntä pintaa.

Aurinko kirjoi rannan kaislat upean ruskaiseksi.  Lumpeenlehdet kelluivat tyynessä vedessä ja vastaranta heijastui symmetrisen tarkasti.

Pian nuotio sai hieman voimaa ja lämmitti.

Sitten tarjottiin samppanjapullosta pienet lasilliset kaikille, skoolattiin.

Jo tunnin päästä oli kunnon lumipyry.
Lähettänyt klo
Tunnisteet:

1 kommentti:

  1. seijastiina14. marraskuuta 2010 klo 9.56

    Oi miten ihana kuva, rakastan nuotioita ,usein olemme ja liikumme laavuilla, pistämme tulet notskiin ja se se on elämää.

    VastaaPoista

Jätä viestisi tähän...

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)