Tyttö näki sillalta kuinka mustaa ....
Tämän laulun muistaa hyvin, se soi aikanaan usein, nyttemmin hiukan harvemmin. Hieno laulu ja Hectorin ääni on upea ja äänensävyn vaihtelut esityksessä hienot. E-duuri on kiehtova sävellaji, vaikeahko, ehkäpä tätä pitäisi jengilaulua varten hieman laskea.
Pahviset ikkunasuojat, ne olivat todellisuutta 1970-luvun kieppeillä, ja hajoavat perheet. Moni kundi sanoi: "pitäis saada family kasaan". Ja sitten 18 vuotiaat kundit yrittivät parhaansa. Ehkä ne muutamat vuodet, kun perhe oli yhdessä, pahvisuojin vuorattujen kuistinikkunoiden takana, olivat kuitenkin tärkeät. Pihalla pakkanen, pystykorva-koira veti pikkuveljeä pulkassa pihalla. Ja äiti huusi: Ruoka on valmista. Minäkin vieraana pääsin sisälle ja silloin huomasin pahvisuojat kuistin ikkunoissa.
Ja tärkeää oli Hectorin musiikki meidän 50-60-70 luvulla syntyneille. Ja yhä vieläkin näinä päivinä.
Pappiparkoja tuli surku eräässä tilaisuudessa kun taas tuputettiin kahvia. Kyllä sen homman kestäis jos ei tarttis juoda kahvia joka paikassa.
Tyttö katsoi veteen mustaan, rustaili runoja. Missähän hän on nyt? Toivottavasti hän blogailee.
Tämä on monien muistojen kappale, ja koskettava, monesti tullee mieleen ja hyärilen sitä yhäkin ♥
VastaaPoistaKiitos vierailusta blogissani!
Leppoisaa Iäsin päivää ja sunnuntaita :)