Kitara soi, lauletaan, ihmiset ovat jälleen koolla rantanuotiolla. Ihaillaan kauniita lauluja, hiljennytään niiden sanoman äärellä, ja unelmoidaan...
On kesä, kevät tai syksy. Me olemme merellä ja saarissa. Ja talvella muistellaan ja etsitään yhä uusia kauniita lauluja.

tiistai 9. marraskuuta 2010

My Way, Minun tieni, no, sopiiko se nyt oikein näihin nuotiolauluhin ?

Nämä ovat näitä jenkkiläisiä, lähes puhumalla esitettyjä kappaleita.  Tavallaan haasteellinen, puhdas C-duuri kappale.  Voisihan sitä joskus yritellä vaikkapa A tai H-duurista.  Sanoitus on siis Paul Anka, Oho!
Pertti Reponen suomeksi, ja onhan siinä ollut haastetta.
Yhdysvalloissa tämä tarina Frank Sinatran esittämänä kantoi halki vuosikymmenten ja upeahan se oli.

Tällainen itsetilitys pitkästä elämästä.  Minä tein kaiken oikein ja olen ylpeä siitä.  Mutta kukapa niin teki?

Eipä tämä näihin nuotiolauluihin sovi.  Oikeastaan mieluumin vain säestäisin tätä jonkun vahvan laulajan tukena.   Joo!  Voisinpa oikein milelellänikin säestää tätä!  Trimmatkaapas lauluäänenne kuntoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viestisi tähän...