Ja tämähän se oli laulu, joka minut nyt sai innostumaan; löytyihän tästä kirjasta jotakin todella hienoa.
Joku naisääni soi korvissani, en tavoittanut sitä. Katsoin kirjasta ja sieltähän löytyi nimi: Kaisa Korhonen. Hänhän sen lauloi juuri niin, kuin tämä laulu täytyykin laulaa. Ja hänen nimensä oli tässä siis suomentajana.
Sointu vaihtuu välillä aika tiuhaan C-duurissa; lähes joka toisella nuotilla...
Ranskan hallitus siis asetti tämän esityskieltoon. Olisi se varmaan ilman sitäkin saavuttanut suuren suosion.
Trubaduurin rantanuotiolla hiljenee nyt. Viimeiset kekäleet hehkuvat, yö tummenee. Viimeiset sanat säilyvät mielessä... oi säilyttäkää elämä, ja tuho estäkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...