Yö on tullut luokseni ja minä puhun sen tähdille. Voisinko mennä niiden luokse, silloin minun olisi helpompi. Se katsoo minua tutkimattomin silmin. Ilmeisesti minä olen tärkeä, kun se vaivautuu minun vuokseni. Tänne tulen toistekin ja puhun yölle ja kuuntelen tähtiä...
Puhdas nätti A-mollibiisi jonka voi suoraan laulaa tältä korkeudelta. Sanoitus on jollakin tapaa karhea. Mutta se on niin elämänmakuinen, että ei siitä voi mitään muuttaa.
Rytmihän on oikeesti tuollainen 8/8 ja se oli trubaduurille vähän ongelmallinen; miten hoitaa nuo rivien loppujen pitkät venytykset. Mutta kyllä se selvisi siitä kohtuullisesti. Tottakai se kaipasi tuekseen paria muuta soittajaa, silloin olisi biisi syttynyt eloon. Trubaduuri kun kertakaikkiaan oli sellainen, että tykkäsi enempi tuollaisista laulelmatyyppisistä, jotka voi mies-kitara yhdistelmällä kauniisti esittää. Trubaduurin kulmakarvat kohosivat joskus epäilevästi jos nuottipapereissa oli peräkkäin neljäkin nuottia samalla korkeudella...
- En ole tätä paljoa laulanut, ei ole mun suurimpia suosikkeja. Vaikka onhan tää levyltä kuunneltuna ihan hieno.
- Mulle tulee mieleen, että jos kuka muu tahansa kuin badding, olis vieny tällaisen tekstin tuottajalle, niin ei olis mennyt läpi.
Trubaduurinkin mielessä jokin asia tekstissä jäi kaivelemaan. Mutta laulu kyllä puolustaa paikkaansa
- On se kuitenkin aika hieno tilannekertomus. Tietenkin kun kaikkia vertaa "Paratiisiin", ni joka biisihän jää kakkoseksi.
- Joo. "Karvas jää kaipuu, pää alas taipuu, päivä käy uus koittamaan". Eiköhän mennä nukkumaan.
Vielä jäi trubaduuri miettimään jotakin asiaa laulusta.
- Ihan hieno biisi tää on. Mä en vaan oikein osaa tällaisia... Täähän pitäis laulaa ulkona, tähtien alla, ja oikeen kunnolla tunnelmoiden. Silloin tää syttyis elämään niin, että tähdet oikein tuikkisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...