Laulelma siis, niin lukee nuoteissa, ja tämän trubaduuri veteli C#m, sis hieman alempaa kuin nuoteissa on. Tuo E ja H7 soinnut näyttivät kovin miellyttävän häntä. Kourani tarttui johonkin, joka kuitenkin oli katkera niellä...Ja kukahan sitä kouraa komensi...
Porukka lauloi innolla mukana ulkomuistista. Tätä oli laulettu usein, ja kai aina mieleen nousee kuvat ja selitykset omasta ryyppäämisestä, elämänhistoriasta. Ehkä jollakin jatkuvasta pitkästä laskusta. Ja kyllähän ryyppäävät laulumiehet keksivät puolusteluja elämäntavalleen.
Hieno lauluhan tämä on, kuuluu olennaisesti Suomen kansan kulttuuripperintöön. Tämä on Helismaan 10-parhaita listalla ainakin minun mielestäni. Päivänsäteen ja olkihatun keralla. "Tuopin sellaisen muisto on kuolematon, hyvä silloin on mulla jos kellä". Siinä on runoilua parhaimmillaan.
Kannattaa ehdotomasti lukea Reino Helismaan elämänkerta, siitä löytyy taustaa näille lauluille.
Soinnutus on yksinkertainen ja helppo muistaa. Sävelkulku on vaihteleva, mitä ei totisesti voi sanoa monista nykyisistä lauluista. Kohdassa; pöy TÄÄN JÄÄ JA NE... on peräti 4 säveltä samalla korkeudella peräkkäin. Sanoikohan Helismaa Kärjelle "Tos on vähän ykstokkosta tuo kulku...."?.
Kun jossain dirlandaassa nykyisin on pitkälti toistakymmentä samaa nuottia peräkkäin, se saadaan taustoittamalla hienoksi, eikä tee laulajille tiukkaakaan. No tuohon aikaan oli säveltäjillä laajemmat avoimet laitumet joilla nuottikynä voi liikkua. Nyt joutuu helposti plagiointisyytöksen kohteeksi jos tekee HYVÄN sävelmän.
Mutta tuopin jäljistä laulettiin ja niitä muisteltiin ja joskus vielä ehkä "ilo ehkäpä tuopissa vaahtona soi", joten otetaanpas siis uudet. Ja jos ei, niin ehkäpä jo seuraavassa. Ryyppylaulut ovat aina tuoneet tähän seurusteluun ja juopumiseen oman hienon elementin. Ja kaikukoot ne raikkaina ja vaahtoisina vastakin. Ovat ne reippaita, lähes marssilaulujen veroisia tunnelmaltaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...