Kotalauluja, Viidestoista yö, Juice Leskinen ja muita lauluja.

Trubaduuri osui vieraaksi kotaan.  Sellaiseen hienoon vanhanaikaiseen, paksuista hirsistä rakennettuun, jossa leveät taljoilla päällystetyt penkit kiersivät seiniä.  Musta peltinen savutorvi ja hieman levitetty savunkerääjä tulipesän yläpuolella ohjasi liekkien tuottaman savun ulkoilmaan.  Neljä öljylamppua, jotka oli ripustettu kodan seiniin upeisiin metallitaoksiin, antoi valoa.  Lisäksi penkille oli laitettu ryhmä isoja kynttilöitä.

     Oli talvi, ulkopuolelta kota oli jo saanut hieman lumipeitettä päälleen ja seinustalle oli kertynyt parikymmensenttistä kinosta.  Lintujen ruokintaan oli tehty iso pyöreä lava, jolla pörräsi lukemattomia pieniä siivekkäitä.   Kota lämpeni hitaasti ja odotellessa tehtiin pieni kävelyretki talvisessa metsässä.

     Kodan isäntä kertoili iltasella hauskoja juttuja elämästään maalla, ja olihan sitä ihana näin kaupunkilaisten kuunnella.  Niin erilaista se elämä on, ja eritoten talvisaikaan ihmeellisen rauhallista.  Kodan tulipesä oli rakennettu luonnonkivistä muuratulle alustalle ja liekit loistivat ja valaisivat.  Oli sitä mukava katsella.  Ja nyt oli jo lämmintä ja voi turvallisella ololla kuunnella tuulen tuiverrusta ulkoa.  Eipä se päässyt enää tänne, sillä kodassa oli jo lämmintä.

     Trubaduurin kitara oli jätetty mökkiin, se kun oli tuo parempi kitara, jota hän kovasti säästeli.  Ei sellaista pakkaseen tai tulen lähelle tuoda.  Mutta Shamaanirummut olivat, ja lauluääntä, jos jonkinlaista.  Ja siinäpä laulettiin sitten Juice Leskisen Viidestoista Yö ja monenmonta muuta laulua.  Ja ilta kului rattoisasti, puita ja juttua riitti.

     Kunnolliset makuuvarusteet oli mukana ja neljä retkeläisistä jäi kotaan yöksi.  Pientä tulivahtia pideltiin yökolmeen asti, mutta sitten jo viimeinenkin uuvahti ohuille patjoille jotka isäntä oli mökistä penkille tuonut.  Nämä olivat retkeilijäporukkaa ja pärjäsivät mainiosti.  Yö kului rauhallisesti ja olipa hauskaa kun isäntä tuli aamusella tuomaan pienet lauluterveiset kodan ovelle.  Siinä kaikui Toivo Kuulan Aamulaulu niin komeasti.  Ja kohta jo iso mustunut kahvipannu oli tulen yllä kuumentamassa sisältöään.