- Ne ovat monet näistä Juicen lauluista aika vaikeita laulaa. Nehän ovat sillai vähän niinkuin puhuttuja.
Niinkuin nyt tämäkin.
Meno kodassa oli parhaimmillaan. Juttua riitti kolmekin samanaikaa, mutta tätä ryhtyivät kaikki kuuntelemaan.
- Minä silloin kerran ymmärsin syvällisesti, mitä tämän laulun sanat tahtovat sanoa. Olin silloin pakettikuskina Hesassa, tavaroita kuskaamassa, pullaa sillä kerralla.
Siihen tuli sitten yksi kiireinen ajo väliin, piti yksi firman kauppaedustaja hakea kotoaan, kun se oli ryypännyt kovasti edellisenä iltana. Minähän olin nuori poika, se oli jotain 70-luvun puoltaväliä. En tiedä, oliko tämä laulu julkaistu jo silloin, vai tuliko tää muistuma mulle mieleen myöhemmin...
- No, joka tapauksessa minä ajoin sinne, se oli tällainen vaaleita nelikerroksisia asuintaloja ja siinä minä odottelin. Siisti kaveri tuli, näytti kyllä vähän huonovointiselta, mutta istu siihen pakun apumiehen paikalle salkkuineen ja mentiin.
Kohta se pyysi pysähtymään ja mä vähän ihmettelin. Se meni nurmikolle oksentamaan. Meni vielä myöhemmin uudestaan. Minä nuori poika olin kovin ällistynyt. Se selitteli sitten:
- Olin vähän juhlimassa SenJaSen firman tyttöjen kanssa. Siinä piti ottaa ja tarjota.
Sehän oli selkeä selitys ja hyvin ymmärrettävä tilanne.
Ajo meni hyvin, myyntimies kohteeseensa ja minä pääsin jatkamaan omia ajojani. Tais olla poliisilaitos ja sairaalan kahvio seuraavana vuorossa. Se oli mukavaa hommaa.
- Mutta aina sen jälkeen tämä laulu on minulla yhdistynyt juuri tuohon tilanteeseen. ja mieheen, jonka paita on silee, ja jonka pitää edustaa vaikka kuinka olisi rähjäinen olo. Sitä on paljon tässä maailmassa; monella pinta on aivan toista kuin mitä on sisältä.
Vallitsi hiljaisuus, lopulta joku kodan hämärästä totesi:
- Niin on se outo tämäkin maailma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...