Kitara soi, lauletaan, ihmiset ovat jälleen koolla rantanuotiolla. Ihaillaan kauniita lauluja, hiljennytään niiden sanoman äärellä, ja unelmoidaan...
On kesä, kevät tai syksy. Me olemme merellä ja saarissa. Ja talvella muistellaan ja etsitään yhä uusia kauniita lauluja.

torstai 11. marraskuuta 2010

Ikimuistoinen laulu nuoruudesta; Päivi Paunu, oi niitä aikoja. Trubaduuri muistelee lauluja, vaikka rantanuotio ei nyt palakaan.

Laulajan nimi on kiinnittynyt tämän laulun kylkeen niin tiiviisti, että sen muisti heti; Päivi Paunu.  Gene Raskin tekijä ja Reino Bäckman suomentanut.  Ja Päivi Paunu nousi suosikiksi, lainaus Internetistä:  


Eniten asiaan vaikutti vuonna 1968 levytetty suuri hitti Oi niitä aikoja... 1970-luvulla Päivi Paunu levytti kaksi paljon soitettua duettoa: Mozart 40 ...    http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4ivi_Paunu    Klikkaa tästä linkki auki hiiren oikeanpuoleisella näppäimellä.

Tässä oli tunnetta silloin ja on nostalgiaa nyt.  Tähän liittää mielellään oheen laulun: Luona penkin on tuo puu ja puistotie, se on samalta ajalta ja jotenkin samanhenkinen.  Tämä laulu on Gm:ssa ja on helppo laulettava.  Tuo rytminvaihdos, sehän ...  kuuluuko se olennaisena osana mm. mustalaismusiikkiin?  Kiva se on tässäkin.

"Muiston heistä näen kovin soman, lohduttaa vain mua voi kyyneleet. Oi niitä aikoja..."   Siinä on se kaipuu ja tuska kadotetusta.  Se kadotettu oli paikka, jollainen kaikilla pitäisi olla, jonne voisi aina tulla ja jossa tuntisi olevansa tervetullut.  Niinkuin Trubaduurin Rantanuotio.  "Siel kaikki keskenään ol ystävät".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä viestisi tähän...