Sain eilen kirjastosta käsiini tämän opuksen ja ensiselaamalla siinä on noin, 20 kiintoisaa kappaletta ja ehkä viisi sellaista jotka ehdottomasti haluaa ohjelmistoonsa.
Mutta tavattoman paljon siinä on uusintoja ja toisintoja, ehkäpä monet niistä ovat uudelleen sovitettuja, mutta silti... Ei kai vaan kansan laulupuu ole kuihtumassa...
Monen laulun kohdalla minun oli todettava, että... EI. Liian mutkikasta, outoa, keikailevaa, liian kaukana rauhallisesta melodisesta, ihmisen korvaan miellyttävältä kuulostavasta musiikista.
Ovatko tärkeimmät musiikin polut jo kuljettu? Eikö enää voi tehdä uutta musiikkia plagiointisyytteiden pelossa?
Minun mielipidettäni värittää nykyisin se, että etsin musiikista ensisijassa rauhallisuutta. Enemmistön makuun nämä laulut siis enimmiltään sopivat. Ja kunhan pääsen kirjaa kitaran kanssa oikein selaamaan, niin varmaan sieltä löytyy enemmänkin hyvää.
Takaapäin selauksen aloittamalla sieltä löytyy esim. Goodbye Yellow Brick Road, Four Strong Winds,
ja Clair. Tuosta keskimmäisestä ei minulla vielä ole nuotteja eikä sanoja. Aikaisemmin tämmöisen kirjan saaminen oli aina suuri juhlan aihe, mutta nyt tuntuu olevan puuhaa liikaa, joten kirja voi olla pari päivää vähällä käytöllä.
Monet operetti-tyyliset kappaleet ovat hankalia, kun ei niitä ole koskaan kuullut, ja sama pätee useihin ihan kivannäköisiin nuotteihin iskelmälauluista, eritoten englanninkielisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä viestisi tähän...